Taas torstai-ilta kun koittanut on,
kirjanpitäjän työt pakataan.
Nuottivihkoset saa jälleen huomion,
intervalleihin kun upotaan.
Sekakuoron mahtava ääni nyt soi,
sitä tunnetta muulla ei korvata voi.
Stemmat kuulaasti kirkossa soi.
Hän on mun,
ihan mun,
laululintunen mun,
alttosirkkunen kuorossa tarkka.
Hän on mun,
ihan mun,
kuusikymppinen mun,
rakas naiseni, ei mikään martta.
Hän näyttää siltä kuin saanut just ois,
enkä väärässä siinä nyt olla vois.
Hän on mun,
ihan mun,
kuusikymppinen mun,
rakas naiseni, ei mikään martta.
Hän on kohdannut kolhuja onneakin,
niitä kaikille kai annetaan.
Laulu rinnalla kulkenut on kuitenkin
tällä matkalla maailmaan.
Tytär, puoliso, äiti, ne tärkeimmät kai,
jotka rooleista kantaakseen sai.
Ehkä kuorissa myös minut vielä nai.
Hän on mun,
ihan mun,
laululintunen mun,
alttosirkkunen kuorossa tarkka.
Hän on mun,
ihan mun,
kuusikymppinen mun,
rakas naiseni, ei mikään martta.
Hän näyttää siltä kuin saanut just ois,
enkä väärässä siinä nyt olla vois.
Hän on mun,
ihan mun,
kuusikymppinen mun,
rakas naiseni, ei mikään martta,
rakas naiseni, ei mikään martta.
Spotify
YouTube